Miten epävarman koiran itsevarmuutta saa lisättyä?

Kuva: Koiratuulia

Tässä tekstissä tarkoitan epävarmalla koiralla, sellaista koiraa, joka lähtökohtaisesti suhtautuu uusiin asioihin jännittyneesti, varautuneesti tai pelokkaasti. Koira saattaa myös olla herkkä erilaisille muutoksille ympäristössä ja ihmisen tunnetiloille. Epävarmuus voi olla geeniperäistä, riittämättömästä sosiaalistamisesta johtuvaa, oppimisympäristön aikaansaamaa tai näiden yhdistelmä.

Unohda rangaistukset

Yhdenkään koiran koulutuksessa ei tarvitse käyttää heikenteitä eli rangaistuksia. Jokainen koirayksilö määrittää sen, minkä koira kokee heikenteeksi. Heikenteitä ovat esimerkiksi koiran satuttaminen, hihnasta nykiminen, namin ottaminen pois koiralta, kieltäminen. Kaikki, mikä aiheuttaa koirassa ikäviä tunteita, ja tarvetta välttää kyseistä tilannetta jatkossa.

Epävarman koiran kanssa on erityisen tärkeää, ettei heikenteitä käytetä. Kun koiran perusturvallisuuden tunne on koko ajan vaakalaudalla, ihmisen on tärkeä olla koiralle turva, johon voi luottaa ja joka auttaa koiraa selviämään erilaisista tilanteista koiran tahdissa.

Koira voi yhdistää heikenteet ihmisen kanssa toimimiseen, itse koulutustilanteeseen tai johonkin muuhun ympäristössä olevaan asiaan. Koira voi myös oppia, että jokin nami on merkki heikenteistä ja alkaa siksi välttää tiettyä namia!

Me saatamme käyttää heikenteitä myös vahingossa! Se, mikä on kyseiselle koirayksilölle heikenne, näkee vain seuraamalla koiran käyttäytymisen muuttumista. Heikenne vähentää käyttäytymisen todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Jos koira esimerkiksi ennen tuli kynsienleikkuuseen innolla, mutta nykyisin hidastelee tai välttelee, jokin tilanteessa toimii koiralle heikenteenä.

Heikenteiden käyttö kertoo puutteesta ihmisen tiedoissa tai taidoissa. Kun emme tiedä, miten toimia positiivisen vahvistamisen kautta, alamme kieltää, estää, pakottaa. Jos huomaat käyttäväsi heikenteitä koirasi koulutuksessa, ota yhteyttä ammattitaitoiseen eläintenkouluttajaan tai tutustu lisää nykyaikaiseen koiralähtöiseen kouluttamiseen, jotta voit kouluttaa koiraasi eettisemmällä tavalla.

Hallinnan tunteen tärkeys

Mahdollisuus vaikuttaa omaan tilaan on tutkitusti tärkeä osa hyvinvointia. Jokaiselle koiralle tulisi tarjota valinnanmahdollisuuksia arjessa. Koiran hallinnan tunnetta voi lisätä antamalla koiran päättää lenkkireitti, antamalla koiran valita useasta eri ruokavirikkeestä, opettamalla koira itse pukemaan valitsemansa ulkoiluväline (panta/valjaat), opettamalla starttinappuloita esimerkiksi hoitotoimenpiteisiin sekä vastaamalla koiran aloitteisiin.

Hallinnan tunteen mahdollistaminen on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa koiraa pelottaa. Koiran pakottaminen pelottaviin tilanteisiin ei vähennä pelkoa vaan pahentaa sitä. Koira saattaa ulkoisesti näyttää rauhallisesti, jos koira vain seisoo paikallaan, mutta koira saattaakin olla jähmettynyt pelosta.

Anna koiran mennä omasta tahdostaan kohti koiraa jännittäviä asioita. Vahvista poispäin jännittävistä asioita. Jos koira ei tänään halua mennä lenkillä sen pelottavan liikennekartion ohi, menkää tänään toista reittiä. Opeta temppuina erilaisia tukitaitoja tilanteisiin, joissa koira on pakko saada ohi jostain jännittävästä.

Opettele lukemaan koirasi kehonkieltä ja eleitä. Havainnoi koiraasi eri tilanteissa. Tutki uteliaasti myös niitä tilanteita, joissa ajattelit koirasi olevan itsevarma tai että koira nauttii tilanteesta. Näyttääkö koiran keho siltä?

Erittäin hyviä kirjoja koiran eleiden ja kokemusmaailman opetteluun ovat Koiran kielellä (Lili Chin. Kirjapaja, 2021), Millaista on olla koira? (Helena Telkänranta. SKS, 2023) ja Parhaat ystävät (Reetta Niemelä, Anni Nykänen. Sammakkokustannus, 2023).

Muista, että pakenemisen ja taistelemisen ohella selviytymiskeinoja ovat myös jäätyminen ja liehittely. Jos koiraa pelottaa, koira ei välttämättä hyökkää pelottavaa asiaa kohti tai yritä poistua. Koira saattaa myös tönöttää paikallaan passiivisena tai liehitellä hääräävän hösöttävänä jännittävän asian ympärillä. Jäätyminen tulkitaan usein virheellisesti rauhallisuudeksi ja liehittely iloisuudeksi.

Todella epävarma pentu

Minä tutustuin rytinällä epävarman koiran kanssa elämiseen, kun sain ensimmäisen koirani. Suomenlapinkoira Naava ei enää asu meillä, koska asuinpaikkamme ei yksinkertaisesti mahdollistanut hyvää elämää Naavalle. 8 vuotta yhteiseloa Naavan kanssa opettivat minulle paljon.

Kun menin katsomaan Naavaa sen ollessa 5 viikon ikäinen, se pelkäsi minua. Jos istuin lattialla täysin liikkumatta, se saattoi lähestyä minua varoen. Jos liikautin edes sormenpäätäni tai puhuin, se juoksi samantien pakoon sohvan alle. Keskityin käynnilläni silittämään sen emää ja rohkeaa veljeä.

Onnekseni Naava syntyi silloisessa asuinpaikassani Oulussa, joten pystyin käymään katsomassa pentua useita kertoja ennen luovutusikää. Kolmannella käynnilläni Naava oli jo ovella innoissaan vastassa minua. Olin ällikällä lyöty. Niin nopeasti se oli hypännyt pelosta luottamukseen, kun en vain ollut tehnyt elettäkään pakottaakseni sitä kontaktiin.

Koko pikkupentuaikansa Naava pelkäsi kaikkea. Yleensä pennut suhtautuvat asioihin varovaisen uteliaasti, mutta Naava suhtautui kaikkeen pelolla. Kun se tottui kaikkeen kotona sisällä tapahtuvaan, ongelmia riitti vielä ulkona. Se pelkäsi kaikkia eläimiä, kaikenikäisiä ihmisiä ja monenlaisia ääniä ja esineitä. Pelkät kaukaa kantautuvat lasten äänet saivat sen kiljumaan pelosta.

Yksi pelonkohteiden kategoria, joka säilyi Naavalla vuoden ikään asti oli maasta sojottavat asiat. Se pelkäsi kaikkea maasta kohoavaa: kantoja, liikennekartioita, sähköpääkeskuksia, grillejä, kameratelineitä. Opin katsomaan maailmaa Naavan silmin. Aina, kun näin lenkillä, että reitillemme osuu joku tällainen maasta sojottava asia, pysähdyin Naavan kanssa. Kehuin ja palkitsin sitä, kun se huomasi kyseisen asian.

Virheistään oppii

Aluksi näin vahva epävarmuus oli minulle uusi asia. Naava oli ensimmäinen koirani, ja luulin vielä silloin 10 vuotta sitten, että kiellot ovat olennainen osa jokaisen koiran koulutusta. Joskus myös turhauduin ja hermostuin tahtomattani. Havahduin vasta, kun tajusin, miten paljon minä vaikutan koirani tunnetilaan.

Naava peilasi minua äärimmäisen tarkasti. Opin seuraamaan omaa tunnetilaani ja rauhoittamaan itseäni tietoisesti. Jos tokotreeni ei edennyt toivomallani tavalla ja huokaisin, Naava paineistui välittömästi. Pienikin viite siitä, että minä turhauduin, ahdisti Naavaa. Se mieluummin lakkasi tekemästä mitään kuin yritti uudelleen.

Pelkästään positiiviseen vahvistamiseen ja koiran omaan valintaan perustuva koulutus pelasti Naavan. Kieltojen poistuminen koulutuksesta oli sille elinehto. Sen tekemiseen tuli vauhtia, se treenasi mitä tahansa innolla ja jaksoi yrittää uudestaan ahdistumatta ja lannistumatta.

Lukko auki, lukko kiinni

Yhdessä vaiheessa ehdin jo tottua innokkaasti treenaavaan Naavaan ja unohdin olla valppaana omalle mielentilalleni. Naava saattoi lukea jostain pienestä eleestäni, että olen turhautunut. Sen henkinen lukko pysyi vaivalla auki ja meni helposti kiinni. Yksikin herpaantuminen omissa koiranlukutaidoissa ja treenihetkemme menivät uusiksi usean kuukauden ajaksi.

Kerran tällainen “lukkiutuminen” tapahtui, kun harjoittelin Naavan kanssa lelun irroittamista ja leikin jatkumista vihjeestä. Naava leikki todella hienosti, mutta jatkoin harjoitusta liian kauan. Naava ehti väsyä. Yritin kaikin tavoin jatkaa leikkihetkeä ja saada Naavaa innostumaan, mutta Naava paineistui minun innokkuudestani ja yritti rauhoitella minua. Minä olin niin keskittynyt siihen, että minun mielestäni harjoituksen piti vielä jatkua, etten osannut pysähtyä katsomaan koiraa. Kun Naava ei onnistunut rauhoittelemaan minua, se pakeni olohuoneesta kellariin.

Huomaa, että tähän tilanteeseen ei liittynyt mitään tietoisesti käytettyjä heikenteitä. En koskenut koiraan, en kieltänyt, en yrittänyt rankaista. Juoksin Naavasta poispäin, heiluin lelun kanssa, menin kontalleen, yritin haastaa Naavaa leikkiin. Koira voi kokea ikävänä sellaisetkin tilanteet, joissa omasta mielestämme olemme iloisia ja kivoja.

Tuota virhettä sain korjata pitkään. Harjoitteet, jotka aiemmin olivat Naavan mielestä hauskoja ja innostavia, saivat sen hakeutumaan suojaan kainalooni. Iloitsin kuitenkin siitä, että luottamus ja turvaantuminen minuun olivat sentään tallella.

Naavan kanssa tehtiin tuon tilanteen jälkeen pitkään vain temppuja, joita Naava rakasti. Arjessa pidettin paljon hellyyshetkiä ja koulutuksessa käytettiin aina superarvokkaita nameja. Minä pidin huolen omista tunnetiloistani ja varmistin, etten turhaudu esimerkiksi tietokoneen kaatumiselle. Turhautuminen, vaikka se ei kohdistuisi Naavaan, sai Naavan ahdistumaan. 

JUMP! Naavan yksi lempitempuista, hyppy suoraan ylöspäin, onnistui edelleen itsevarmasti myös ruokakupin häiriössä.