Miten remmirähjäämisen saa loppumaan?
Remmirähjäksi kutsutaan koiraa, joka haukkuu hihnalenkeillä jollekin kohteelle. Remmirähjä saattaa haukkua esimerkiksi toisille koirille, autoille, polkupyörille, lapsille tai sauvakävelijöille. “Räyhääminen” sisältää haukkumisen lisäksi usein syöksymistä. Joskus remmirähjäämisen ohessa koira saattaa napata kiinni lenkkikaverista. Voiko remmirähjäämisestä päästä eroon positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla koirankoulutuksella?
Tässä tekstissä kutsun vastaantulijaksi sitä asiaa, jolle koira haukkuu. Vastaantulija voi tässä jutussa olla toinen koira, eri tavoin tai eri välineillä liikkuva ihminen, mutta myös paikallaan oleva kohde, kuten roskapönttö.
Miksi koira haukkuu hihnassa?
Remmirähjäämisen syyt voi karkeasti jakaa kahteen: pelko tai turhautuminen. Näistä ensimmäinen on yleisempi syy. Joskus myös piilevä sairaus tai kiputila oireilee remmirähjäämisenä. Tämän mahdollisuus on hyvä tutkia ja sulkea pois ennen koulutuksen aloittamista. Koulutus ei etene, jos käyttäytymisen syynä onkin sairaus.
Suurin osa remmirähjääjistä haukkuu vastaantulijoille, koska pelkää niitä. Alussa nämä vieraat asiat ovat aiheuttaneet pientä epävarmuutta, joka on pikku hiljaa muuttunut peloksi. On myös mahdollista, että pelko on syntynyt kerrasta, jos koira on säikähtänyt esimerkiksi yllättäen takaa tulevaa polkupyörää.
Hihna estää koiraa pakenemasta paikalta, joten koira on jossain kohtaa päättänyt yrittää häätää vastaantulijaa haukkumalla. Ja sehän toimi! Ainakin koiran näkökulmasta: Koira haukkui ja vastaantulija meni ohi. Koira ei tiedä, että vastaantulija olisi mennyt ohi joka tapauksessa.
Joka kerta, kun koira haukkuu vastaantulijalle, koira kokee pelkoa ja stressiä mutta myös onnistumista. Jälleen kerran koira vältti vaaran, koska haukkui.
Turhautuminen on toinen mahdollinen syy remmirähjäämiselle. Koira haluaisi päästä tervehtimään vastaantulevaa koiraa tai ihmistä, mutta hihna estää sen. Vaikka tervehtiminen välillä sallittaisiin, koira ei kuitenkaan pääse tekemään sitä, mitä haluaisi. Leikkihetket jäävät lyhyiksi ja hihna rajoittaa liikkumista. Tämä aiheuttaa koirassa turhaumaa. Pian jo pelkkä kivan vastaantulijan näkeminen alkaa turhauttaa koiraa, koska sitä ei kuitenkaan pääse kunnolla tervehtimään. Turhautuminen purkautuu haukkumisena.
Toisenlaista lenkkeilyä
Jos lenkeillä tulee useita tilanteita, joissa koira haukkuu, jokainen näistä tilanteista vahvistaa koiran käyttäytymistä. Uuden käyttäytymisen kouluttamisen ohella pyritään välttämään vanhan käyttäytymisen toistamista.
Rauhalliset nuuhkuttelulenkit esimerkiksi metsässä tai muuten hiljaisemmalla alueella ovat hyväksi. Niitä kannattaa mahdollistaa niin paljon kuin voi. Ajakaa esimerkiksi autolla kauemmas rauhalliselle metsälenkille, jos läheltä ei tarpeeksi rauhallista aluetta löydy.
Stressaavan lenkkeilyn sijaan koiralle kannattaa mahdollistaa mielekästä puuhaa kotona tai kotipihalla, jos sellainen on. Koiralle voi tarjota monipuolisesti erilaisia virikkeitä, kuten ruoka- ja hajuvirikkeitä tai kognitiivisia virikkeitä. Virikkeet ovat oleellinen osa koiran hyvinvointia ja ne lisäävät tärkeitä mielihyväkokemuksia koiran elämään. Ilman mielihyväkokemuksia, koira kokee stressiä. Kohonnut stressitaso lisää reaktiivisuutta.
Lenkkeilyn ohella tai sen sijaan koiran kanssa voi yhdessä harjoitella esimerkiksi uusia temppuja, tehdä jumppia tai opetella erilaisia taitoja ohitustilanteita varten. Kaikenlainen, palkitsemiseen perustuva yhdessä tekeminen parantaa ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Hyvä suhde mahdollistaa sen, että koira voi luottaa ihmiseensä vaikeissakin tilanteissa.
Uuden käyttäytymisen opettaminen
Koiralle täytyy opettaa toivottu käyttäytyminen ohitustilanteisiin. Se voi esimerkiksi olla ihmisen vierellä kulkeminen tai katsekontakti. Taito opetetaan positiivisen vahvistamisen avulla eli esimerkiksi nameja käyttäen. Taito opetetaan vaihe vaiheelta, niin että koira kokee onnistuvansa heti alusta asti. Liian vaikea harjoite turhauttaa koiraa eikä auta ohitustilanteissakaan.
Uutta taitoa harjoitellaan ensin kotona sisällä koiralle tutussa rauhallisessa tilassa. Sitten taitoa harjoitellaan jokaisessa kodin huoneessa. Kun taito onnistuu kotona eri huoneissa, sitä harjoitellaan omalla pihalla, parvekkeella tai muussa rauhallisessa ulkotilassa.
Tämän jälkeen aletaan harjoitella lenkeillä, mutta aluksi vain kun ketään ei näy missään. Ohitustilanteita vältetään harjoittelun ollessa vielä kesken. Kun nähdään reaktiota aiheuttava vastaantulija, tehdään u-käännös, väistetään puskaan tai vaikkapa läheisen taloyhtiön pihaan.
Ahkeran harjoittelun ansiosta taitoa voi alkaa harjoitella ensin helpoissa ohitustilanteissa, kun etäisyyttä on tarpeeksi. Pikku hiljaa taito onnistuu vaikeammissakin tilanteissa.
Tervehditäänkö?
Koiralle, joka haluaisi päästä tervehtimään kaikkia lenkillä, on tärkeää mahdollistaa leikkitreffejä hihnalenkkeilyn ulkopuolella. Pyydä rohkeasti tuttujen koirakavereiden ihmisten numerot ja sopikaa leikkitreffejä koirametsään, koirapuistoon, toisen kotipihalle tai koirien puuhamaahan.
Ohitustilanteisiin koiralle opetetaan kaksi vihjettä: mennään ohi ja tervehditään. Lähtökohtaisesti kaikki ohitustilanteet hoidetaan niin kuin oltaisiin menossa ohi. Koira tekee uutta ohituskäyttäytymistään ja saa siitä nameja tai leluleikkiä koko ohituksen ajan. Jos vastaantulijan kanssa sovitaankin tervehtimisestä, taluttaja voi sanoa koiralleen uuden selkeän vihjeen tervehtimiseen. Sosiaaliselle koiralle tämä toimii samalla vahvisteena!
Tärkeää on se, ettei koiran tarvitse arvuutella, milloin se pääsee tervehtimään ja milloin ei. Ihminen kertoo kyllä huolellisesti opetetuilla vihjeillä, mennäänkö ohi vai tervehditäänkö. Jos vihjeitä ei opeta koiralle, koira ei voi mitenkään tietää, miten tilanteessa tulisi toimia.
Vastaantulija ennustaa nameja ja uutta kivaa tehtävää
Remmirähjäävien koirien omistajat oppivat yleensä nopeasti ennakoimaan ohitustilanteissa. Ennakointi on tärkeä taito, etenkin kun ohitustilanteita vältetään, mutta ohitusten opettelussa pitäisi antaa koiralle myös aikaa huomata vastaantulija.
Jos ihminen ennakoi liikaa ja sanoo uuden käyttäytymisen vihjeen (esim. “katso”) ennen kuin koira on huomannut vastaantulijan, uusi vihje voi saada ikävän merkityksen. Koira oppiikin, että “katso” tarkoittaa, että jossain on pelottava vastaantulija. Sen sijaan, että koira kääntyisi iloisena katsomaan taluttajaansa, koira alkaaki pälyillä ympärilleen ja etsimään katseellaan vastaantulijaa. Jännitys nousee ja koiran on vaikea enää toimia.
Kun ihminen sen sijaan malttaa odottaa, että koira huomaa vastaantulijan ja sanoo vasta sitten vihjesanan, koira alkaakin oppia, että vastaantulija ennakoi vihjettä. Koira siis oppii, että kun näen vastaantulijan, ihmiseni sanoo “katso”, mikä tarkoittaa, että saan nameja ja kivan tehtävän. Pian koira alkaa itse kääntää katsettaan pois vastaantulijasta ennen kuin ihminen edes ehtii sanoa “katso”.
Etäisyys on todella tärkeä
Tarpeeksi pitkä etäisyys on yksi tärkeimmistä asioista ohitustilanteiden opettelussa. Jännittävästä tai kiinnostavasta vastaantulijasta pitäisi päästä niin kauas, että koiran reaktiokynnys ei ylity ja koira pystyy kääntämään katseensa pois vastaantulijasta.
Jos koira jää tuijottamaan, etäisyys on liian lyhyt. Jos koira haukkuu, etäisyys on liian lyhyt. Jos koira menee makaamaan maahan, etäisyys on liian lyhyt.
Sopiva etäisyys riippuu koirasta. Jollekin koiralle etäisyyden täytyy alussa olla satoja metrejä, jotta uuden käyttäytymisen harjoittelu onnistuu vastaantulijan ollessa näköpiirissa. Toiselle koiralle sopiva etäisyys saattaa olla kymmeniä metrejä.
Koiran käyttäytyminen kertoo siitä, onko etäisyys sopiva. Jos koira ei pysty kääntämään päätään pois vastaantulijasta, jos koira jähmettyy, menee makaamaan, jää tuijottamaan, saati haukkuu tai pyrkii kohti, ympäristö on liian vaikea harjoitukselle. Vastaantulija on liian lähellä. Lisäksi voi olla, ettei taluttajalla ole mukanaan tilanteessa toimivia vahvisteita.
Apua remmirähjäämisen pois opettamiseen saat esimerkiksi Eläinlähtöisen luennoista “Hihnassa kulkeminen” ja “Koiran virikkeet”: www.elainlahtoinen.fi