Testaillaan käskyjä!
Mitä koirasi tekee, jos nostat kätesi ylös ja pyydät sitä menemään maahan? Entä jos läimäiset kätesi maahan ja pyydät koiraa istumaan? Tekeekö se pyyntösi mukaisesti ollessaan edessäsi, sivullasi tai takanasi? Kokeile, niin näet!
Useat kouluttajat, mukaan lukien Susan Garrett, sanovat, että koira todella osaa käskyn vain, jos se tekee käskyn mukaisesti olipa tilanne mikä tahansa. Käskyn toteuttaminen ei saisi riippua ympäristöstä, ohjaajan sijainnista, koiran viretilasta, alustasta tai mistään ympärillä olevasta häiriöstä. Muuten voidaan todeta, ettei koira osaa käskyä. Käytännössä tällaiseen täydelliseen osaamiseen pääseminen vaatii kovaa työtä ja rutkasti harjoittelua. Uskallan myös väittää, ettei useimmilla koiranomistajilla ole tarvetta opettaa koiraansa tottelemaan jokaista käskyä täydellisesti yhdestä vihjeestä tilanteessa kuin tilanteessa.
Koiran taitojen testaaminen ja kasvattaminen on kuitenkin niin hauskaa, että suosittelen tekemään sitä, vaikka se tuntuisi turhalta nipotukselta. On niin hienoa nähdä, kun koiran ymmärrys vahvistuu ja se onnistuu aina vain vaikeimmissa tilanteissa. Kun ihminen muistaa, että kyse on testailusta ja antaa koiralle mahdollisuuden onnistua, harjoittelu on molemmille hauska yhteinen hetki eikä otsa kurtussa puurtamista.
“On niin hienoa nähdä, kun koiran ymmärrys vahvistuu”
Olen vahvistanut Riemun istumisen ja maahanmenon käskyjä tekemällä harjoituksia eri alustoilla, eri ympäristöissä ja erilaisissa häiriöissä. Olen itse istunut, makoillut selälläni ja mahallani, ollut nelinkontin, seisonut selin koiraan, hyppinyt haarahyppyjä, ollut kyyryssä - muuttanut asentoani kaikilla keksimilläni tavoilla! Olen pitänyt namit piilossa, edessäni nyrkissä, lattialla rasiassa ja avoimissa kämmenissä molemmilla sivuillani. Ilo onnistumisesta on aitoa, kun näen, miten hienosti Riemun ymmärrys kasvaa!
Tänään päätin taas vahvistaa Riemun istumista ja maahanmenoa Riemulle kaikkein vaikeimmalla tavalla: kädessä olevalla namilla käänteisesti houkuttelemalla. Koirat seuraavat vahvasti meidän asentoamme ja eleitämme, sanat ja äänet tulevat vasta toisena. Siksi onkin haastavaa ja hauskaa opettaa koiraa olemaan välittämättä eleistä, kun ne ovat ristiriidassa puhutun kanssa. Todellinen aivopähkinä eläimelle, jonka kieleen puhe ei kuulu.
Riemun istumisen ja maahanmenon käskyjä testataan houkuttelemalla Riemua namikädellä väärään asentoon.
Me ihmiset usein luulemme opettavamme koiralle jonkin sanallisen käskyn, mutta todellisuudessa käskyyn liittyy myös jokin ele, asento tai sijainti. Koira ei välttämättä kuuntelekaan, mitä sanomme, vaan käskynä toimii sanan mukana tuleva liike. Jos pelkkä sana sanotaan täysin liikkumatta, koira ei ymmärrä yhtään, mitä sen pitäisi tehdä. Kuulostaako tutulta?
Halusin testata, mikä Riemun todellinen käsky etutassujen antamiselle on. Tätä testasin perinteisellä etutassujen antamisella, niin että Riemu on edessäni, sekä marssimistempulla, jonka Riemu osaa ennestään. Marssimisessa Riemu on jalkojeni välissä ja kävelee nostaen etutassujaan vuorotellen korkealle ilmaan. Videolla en kuvaussyistä kävele eteenpäin, vaan testaan tassujen antamista paikallani seisten.
Toimiiko vihjeenä sanalliset "kättä" ja "vasen", ojentuva käsi, nouseva jalka vai kallistuva ylävartalo?
Etutassujen nimiä on sen verran harjoiteltu ilman eleapuja, että Riemulla on niistä jonkinlainen aavistus. Sille ei kuitenkaan ole selkeää, kumpi tassu on “vasen” ja kumpi “kättä”. Sen sijaan ojennettu käsi on selkeä vihje saman puolen tassun antamiselle. Marssimisessa sanallisten vihjeiden käyttäminen on täysin turhaa. Pelkkä ylävartalon kallistelu riittää! Toki saisin opetettua marssimisenkin pelkän yhden sanallisen käskyn taakse, jos haluaisin. Se voisi itseasiassa olla mukava projekti!
Meillä oli lyhyt yhteinen treenihetki, Riemu sai osan päivän ruoka-annoksestaan ja minä sain hyödyllistä tietoa koirani osaamisesta ja palautetta koulutuksestani. Nyt olohuoneen nurkassa makaa väsynyt ja tyytyväinen aussie. Mikäs sen ihanampaa!