Joskus on paras aloittaa alusta

Vihjeet saattavat joskus kuin huomaamatta kärsiä inflaatiota. Vihjeen merkityksen hälveneminen johtuu yleensä siitä, että vhjettä käytetään liikaa tilanteissa, joissa koira ei tee sitä, mitä me oletamme sen vihjeestä tekevän. Tällöin on paras myöntää tilanne ja aloittaa alusta.

Ei riitä, että koiralle opettaa taidot pentuna. Taitoja on pidettävä yllä koko koiran eliniän ajan.

Koirankoulutuksessa on tärkeää muistaa, ettei koira lähtökohtaisesti tiedä, mitä me siltä vaadimme. Meidän täytyy tehdä toivottu käyttäytyminen koiran kannalta palkitsevaksi. Kun pysymme johdonmukaisena ja muistamme pitää yllä ja kasvattaa koiran taitoja, yhteiselo koiran kanssa on vaivatonta ja ihanaa.

Yksi koiran tärkeimmistä taidoista on luoksetulo. Mikä onkaan ihanampaa kuin koira, jota voi pitää vapaana missä vain, koska se juoksee aina salamana luokse kutsun kuullessaan? Toimiva luoksetulo antaa koiralle enemmän vapautta ja vähentää omistajan stressiä, koska koiran karkaamista ei tarvitse pelätä. Toimiva luoksetulovihje voi lisäksi pelastaa koiran monelta vaaratilanteelta, kuten jäniksen perässä auton alle juoksemiselta.

Olen huomannut, että useat tyytyvät luoksetuloon, joka toimii joskus. Tilanteessa, jossa koira kutsun kuullessaan mieluummin jää haistelemaan kuin juoksee omistajansa luo, ei ole kyse koiran niskoittelusta. Koira yksinkertaisesti kokee haistelun palkitsevampana kuin luoksetulon. Sille ei siis ole opetettu, että omistajan luokse juokseminen on sille kannattavampaa kuin haistelemaan jääminen.

Valintatilanteessa, koira valitsee käytöksen, joka on sille palkitsevampaa.

Luoksetulo, kuten muutkin taidot, tulee opettaa kerroksittain ja vähitellen haastetta lisäten. Jos koiraa opetetaan vain hyvin pienessä häiriössä kotona, ei voi olettaa sen yhtäkkiä suuressa häiriössä pystyvän suorittamaan opittua taitoa. On tärkeää harjoitella eri ympäristöissä ja lisätä häiriötä ensin kontrolloidusti ja koiran taidot huomioon ottaen.

Kun koira toimii toivotulla tavalla myös häiriössä, taidon ylläpito helppojen perusharjoitteiden avulla saattaa unohtua. Käytännön tilanteissa omistaja ei pysty hallitsemaan häiriötä ja häiriö saattaa joskus kasvaa liian suureksi, jolloin epäonnistumiset alkavat yleistyä. Taitoa ei pidetä järjestelmällisesti yllä, vaan sitä harjoitellaan vain käytännön tilanteissa häiriön keskellä. Pian epäonnistumisia on enemmän kuin onnistumisia, käyttäytyminen ei enää olekaan koiralle niin palkitsevaa ja se alkaa sammua.

Toisen koiran, australianpaimenkoira Riemun, ilmaantuminen talouteemme johti siihen, että suomenlapinkoira Naavan luoksetulo heikkeni olemattomaksi. Aiemmin se säntäsi luokse sekä omasta nimestään että sanasta “tule”. Kun perheeseen tuli koiranpentu, kouluttaminen keskittyi siihen ja Naava jäi vähemmälle huomiolle. Ilman että huomasin mitään, Naava oppi, että luoksetulo ei ole kannattavaa, jos koirakaveri on ehtinyt paikalle ensin. Niinpä pikkuhiljaa “Naava” ja “tule” saivat Naavan vilkaisemaan minua ja jatkamaan sitten puuhiaan. Luoksetuloa oli harjoiteltu vain ulkona, kun ympärillä oli muutakin mielenkiintoista, ja epäonnistumisia oli huomaamatta kertynyt useita.

Kun aloitin Susan Garrettin Recallers-koulutusohjelmassa, yritin ensin elvyttää Naavan vanhaa luoksetulosanaa. Harjoittelu tuotti ehdottomasti tulosta, mutta sanan kantama epäonnistumisten painolasti oli yksinkertaisesti liian suuri. En pystynyt luottamaan siihen, että Naava tulisi kutsusta luokse häiriössä. Päätin, että kaikkein parasta on keksiä uusi sana ja aloittaa luoksetulon harjoittelu alusta.

Vanhakin luoksetulosana saatiin siihen malliin, että Naava tuli luokse eri häiriössä, kuten nameja sisältävän kupin ohi kaverin huutaessa vieressä.

Luoksetulosanaksi valikoitui Naavan lempinimi englanniksi käännettynä: “Piggy”. Sana on helppo lausua eikä sitä käytetä missään muissa tilanteissa kuin luoksetuloa harjoitellessa. Alun harjoituksissa varmistetaan, että koira onnistuu. Heti alusta lähtien tekemiseen halutaan vauhtia ja varmuutta. Pikku hiljaa häiriötä kasvatetaan ja harjoituksia aletaan tehdä myös yllättäen arjen tilanteissa, ilman että koira odottaa luoksetuloa. Huolellinen harjoittelu takaa mahtavat tulokset. Täytyy kuitenkin muistaa pitää vihjettä yllä myös helpoilla alkuharjoituksilla.

Vauhtiharjoituksessa koira oppii juoksemaan täysillä omistajan luokse kutsun kuullessaan.

Vaikka on aina hienoa nähdä, kun koira oppii jotain, kaikkein hienoimmalta tuntuu, kun koira oppii jonkin tavan uudestaan. Koira, joka ennen jäi mieluummin haistelemaan ja leikkimään muiden koirien kanssa, juokseekin nyt heti kutsun kuullessaan luokse. Uusi sana ei kanna minkäänlaisia jäänteitä vanhasta luoksetulosta, vaan sen merkitys koiralle on “juokse täyttä vauhtia kutsujan luokse”.

Jos epäonnistumisia kuitenkin tapahtuu, huomioin heti, mikä häiriö oli koiralle liian suuri, vältän vihjeen turhaa toistamista ja jatkan harjoittelua pienemmässä häiriössä. Kun omistaja on tietoinen koiraa palkitsevista asioista ja osaa ottaa nämä koulutuksessa huomioon, tie toivottuun lopputulokseen on taattu.

Piiloleikissä koira oppii kutsun kuullessaan etsimään kutsujan.

Naavan matka kohti täydellistä luoksetuloa jatkuu. Tekemisen keskeyttämiseen ollaan jo edetty, ja askel kerrallaan Naava pääsee samaan kuin Riemu, joka luoksetulon kuullessaan keskeyttää riistankin ajamisen. Kummankin kanssa jatketaan myös helpompia luoksetuloharjoituksia, vaihdellaan palkintoja, tehdään yllättäviä harjoituksia ja riemuitaan yhdessä onnistumisista. Tärkeää on pitää yhdessä hauskaa ja iloita onnistumisista!