Erillisvahvistaminen ongelmanratkaisukeinona

Kun koira jossain tilanteessa käyttäytyy tavalla, jonka ihminen kokee ongelmalliseksi, koiralle voi kyseiseen tilanteeseen opettaa vaihtoehtoisen käyttäytymisen, jolla koira saa tavoittelemansa asian. Koiralle siis opetetaan esimerkiksi, että sen sijaan, että hypit porttia vasten kun lähestyn, sinun kannattaa istua. Erillisvahvistaminen sopii pennuille ja aikuisille, rohkeille, epävarmoille ja pelokkaille – kaikille koirille. Kunhan ihminen osaa välttää erillisvahvistamisen riskit.

Jos koira hyppii porttia vasten, vaihtoehtoiseksi käyttäytymiseksi voi opettaa vaikkapa istumisen. Kuva: Koiratuulia

DRO, DRI ja DRA

Erillisvahvistaminen jaetaan käyttäytymisanalyysissä useaan ryhmään, joista tässä mainitsen kolme: DRO, DRI ja DRA.

DRO (Differential Reinforcement of Other Behavior) tarkoittaa minkä tahansa muun käyttäytymisen erillisvahvistamista. Siinä ongelmakäyttäytyminen jätetään huomiotta ja vahvistetaan kaikkia muita tilanteessa esiintyviä käyttäytymisiä. Jos halutaan, että hyppiminen vähenee, vahvistetaan esimerkiksi istumista, seisomista, lelun kantamista, makoilua, pedille menoa.

DRI (Differential Reinforcement of Incompatible Behavior) tarkoittaa yhteensopimattoman käyttäytymisen erillisvahvistamista. Siinä vahvistetaan sellaista käyttäytymistä, jota tehdessään koira ei pysty tekemään ei-toivottua käyttäytymistä. Esimerkiksi, jos ei haluta, että koira hyppii ihmisiä päin, vahvistetaan maahanmenoa. Koira ei pysty hyppimään makoillessaan.

DRA (Differential Reinforcement of Alternative Behavior) tarkoittaa vaihtoehtoisen käyttäytymisen erillisvahvistamista. Tässä valitaan yksi toinen käyttäytyminen, jota vahvistetaan samassa tilanteessa, missä ei-toivottu esiintyy.

Todellisuudessa DRI, DRA ja DRO menevät limittäin ja lomittain, eikä niistä tarvitse valita yhtä tiettyä toimintatapaa omaan arkeensa. Tärkeää on miettiä, mitä haluaa koiran tekevän ja keskittyä vahvistamaan sitä. Se voi olla yksi käyttäytyminen tai monta. Jos toivottuja käyttäytymisiä on monta, koiralla on suurempi todennäköisyys onnistua.

Jos ei-toivotun käyttäytymisen toteuttaminen ei onnistu toivottua käyttäytymistä tehdessä, se vielä lisää koiran onnistumisen mahdollisuuksia. Tarkoitus ei ole missään vaiheessa estää koiraa tekemästä ei-toivottua käyttäytymistä. Ihminen keskittyy vahvistamaan sitä, mitä haluaa nähdä enemmän ja jättämään huomiotta sen, mitä ei halua.

Mitä riskejä erillisvahvistamisessa on?

Susan Friedmanin tiekartta. Suomennos: Henna Hanhirova

Kaikessa erillisvahvistamisessa ajatuksena on, että ei-toivottu käyttäytyminen jätetään huomiotta. Tällöin ei-toivottu käyttäytyminen menee sammumisen alle. Nykyaikaisen ja eettisen kouluttamisen periaatteisiin kuuluu, että sammuttamista vältetään. Sammuttaminen ei ole osa suunnitelmallista koulutusta. Sen sijaan täytyy varmistaa, että ympäristö on järjestelty niin, ettei ei-toivottua käyttäytymistä juurikaan esiinny. Jos sitä kuitenkin esiintyy, ihminen voi tutulla vihjeellä tai houkuttelemalla ohjata koiraa toivottuun käyttäytymiseen.

Jos koiran antaa toistaa ei-toivottua käyttäytymistä jatkuvasti, se tuottaa kahdenlaista ongelmaa. Ensinnäkin koira edelleen harjoittaa kyseistä käyttäytymistä, jolloin on vaarana, että se meidän parhaista yrityksistä huolimatta pysyy yllä. Toiseksi, kun aiemmin vahvisteita aikaansaanut käyttäytyminen menee sammumisen alle, se aiheuttaa koirassa eriasteista turhaumaa. Turhautumisen tietoinen aiheuttaminen ei ole nykyaikaisen eläintenkouluttamisen mukaista, joten siksi ympäristön järjestely, toivotun käyttäytymisen opettaminen ja sen vihjeistäminen ovat tärkeä osa käyttäytymisen muuttamista.

Erillisvahvistaminen ei ole ensimmäinen keino muuttaa koiran käyttäytymistä. Ensin varmistetaan, että koira ei ole sairas eikä sillä ole kipuja. Sen jälkeen tarkastellaan koiran arkea. Ammattitaitoisen eläintenkouluttajan tekemä hyvinvointikartoitus osoittaa, saako koira tarpeeksi laadukasta liikuntaa ja ruokaa, saako koira toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan ja levätä riittävästi ja onko koiralla mahdollisuuksia tehdä valintoja arjessaan.

Jos kaikki hyvinvoinnin kulmakivetkin ovat paikallaan, koiralle aletaan positiivisen vahvistamisen keinoin opettaa toivottua käyttäytymistä ongelmatilanteeseen. Ensiksi kuitenkin järjestellään ympäristöä niin, että vaikeita tilanteita vältetään ja uutta käyttäytymistä harjoitellaan helpommassa ympäristössä.

Mielenkiintoinen tutkimuksissa huomattu asia on se, että jos uusi käyttäytyminen jätetään sammumisen alle eli siitä ei enää seuraa vahvisteita, vanha ongelmakäyttäytyminen tulee taas esille. Esimerkkinä koira, joka on aiemmin hyppinyt ovella vieraita vasten ja jolle on nyt opetettu, että kun vieraita tulee kylään, koiran kannattaa hakeutua omaan petiinsä, koska siitä saa nameja ja pian pääsee tervehtimään vieraita. Jos yhtäkkiä nameja ja huomiota ei tulekaan pedille menosta, koira saattakin alkaa taas hyppiä vieraita vasten. Siksi on tärkeää jatkaa toivottujen käyttäytymisten vahvistamista edes silloin tällöin, jotta ne pysyvät yllä eikä tilalle tule jotain ei-toivottua.

Silloin, kun jokin koiran tekemä sinänsä harmiton käyttäytyminen tuntuu ihmisestä ongelmalliselta, erillisvahvistaminen on hyvä ratkaisu. Toki aivan ensimmäiseksi voi pohtia, miksi kyseinen käyttäytyminen on omasta mielestä ongelma ja auttaisiko asiassa oman asenteen muutos. Jos käyttäytyminen pitää saada vähenemään ja loppumaan, ala vahvistaa samassa tilanteessa kaikkea muuta tai jotain tiettyä toista käyttäytymistä. Silloin koira ei jää tyhjän päälle, vaan tietää, millä tavalla se voi toivomansa vahvisteen saada.